Tänään jouluun onkin enää pari viikkoa. Nämä joulunalusviikot ovat lempiaikani vuodesta: ollaan jo ihan lähellä joulua, mutta kuitenkin vielä on ihanaa joulunodotusta jäljellä. Olen vähän huono hetkessä elämisen taidossa, joten nyt tuntuu mukavalta, kun joulu on vielä vähän matkan päässä eikä vilahda ohi vielä hetkeen. Joskus jo jouluaattona mieleeni on hiipinyt haikeus joulun loppumisesta, kun kaikki valmistelut on tehty ja on aika juhlia. Yritän kuitenkin harjoitella hetkeen tarttumista ja joulun aika antaa siihen monia mahdollisuuksia :)
Kuvissa näkyy oma tulkintani jouluisesta minimaailmasta, joita on näkynyt paljon esimerkiksi lasisiin tölkkeihin tehtyinä. Minulla ei ollut sopivan kokoista tölkkiä, joten tein oman minimaailmani leipävuokaan. Kuusen ja peuran olen neulahuovuttanut itse. Kuusen takaa kurkistava tonttu on saatu lahjaksi. Huovuttaminen on mukavaa puuhaa, mutta harmikseni innostun siitäkin yleensä vain näin joulun alla. Taidan tehdä uuden vuoden lupauksen itselleni ja varata säännöllisesti aikaa kaikille näille kivoille käsitöille, joita olen tässä vuoden loppua kohden tehnyt.
Viikonloppuun sisältyi myös kaikenlaista kivaa jouluista puuhaa. Eilen kävimme kuuntelemassa Tampere-talolla Raskasta joulua -konsertin ja on se vaan huikeaa seurata taitavien ja lahjakkaiden ihmisten esiintymistä. Olin erityisen vaikuttunut Elize Rydin kirkkaasta äänestä ja nyt pidän entistä enemmän Julen är här -laulusta. Tänä syksynä on ollut kaikkia kivoja kulttuuririentoja, ja musiikki ja taide on ainakin minulle yksi tapa harjoitella läsnäoloa. Lauantaina kävin myös kurkkaamassa aiemmin mainitsemani Joulun taikaa -näyttelyn Postimuseossa Vapriikissa. Tykkäsin ja suosittelen käymään, jos mahdollisuus on. Näyttely ei ole kovin iso, mutta kuvat kuljettivat ainakin minut pienelle nostalgiamatkalle 90-luvulle. Vahvoina teemoina kuvituksissa kulkivat perhe, luonto ja eläimet. Lämmin ja jouluinen olo tuli kuvituksia katsellessa.
Viikonloppuun sisältyi myös kaikenlaista kivaa jouluista puuhaa. Eilen kävimme kuuntelemassa Tampere-talolla Raskasta joulua -konsertin ja on se vaan huikeaa seurata taitavien ja lahjakkaiden ihmisten esiintymistä. Olin erityisen vaikuttunut Elize Rydin kirkkaasta äänestä ja nyt pidän entistä enemmän Julen är här -laulusta. Tänä syksynä on ollut kaikkia kivoja kulttuuririentoja, ja musiikki ja taide on ainakin minulle yksi tapa harjoitella läsnäoloa. Lauantaina kävin myös kurkkaamassa aiemmin mainitsemani Joulun taikaa -näyttelyn Postimuseossa Vapriikissa. Tykkäsin ja suosittelen käymään, jos mahdollisuus on. Näyttely ei ole kovin iso, mutta kuvat kuljettivat ainakin minut pienelle nostalgiamatkalle 90-luvulle. Vahvoina teemoina kuvituksissa kulkivat perhe, luonto ja eläimet. Lämmin ja jouluinen olo tuli kuvituksia katsellessa.
Muutamat joulupuuhat odottelevat vielä tekijäänsä. Joulukortit jäivät taas vähän viime tinkaan ja projekti on yhä kesken. Päätin kuitenkin tänä vuonna lähettää muutaman kortin, mutta isolle osalle läheisistä aion lähettää sähköisen tervehdyksen. Myös piparkakkutalo on vielä täysin mietintäasteella. Haaveissani siintää kyllä hieno talo, mutta en tiedä milloin sen ehtisin ja jaksaisin tehdä. No, katsotaan, eihän se kauhean paha tietysti ole, jos se jää tällä kertaa tekemättä, vaikka kovasti kyllä haluaisin ehtiä.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille täällä poikenneille! Saataisiinpa kohta taas lunta meille Tampereellekin!
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille täällä poikenneille! Saataisiinpa kohta taas lunta meille Tampereellekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti