Yllätysamaryllis ja muut viime aikojen jouluiset

Hei vaan ja hyvää lokakuuta kaikille! Syksy on jo pitkällä, vaikka ainakin täällä Pirkanmaalla lämpimiä säitä onkin riittänyt. Vielä ei onneksi ole se synkin ja pimein syksy, vaan ruskan värit ja melko pitkälle iltaan riittävä valo auttavat jaksamaan. Kesäkukatkin kukkivat minulla yhä parvekkeella, mutta mieli kyllä harhailee syksyisissä ajatuksissa: nyt tekee mieli linnoittautua sohvalle sarjojen ja kirjojen pariin, leipoa jotain syksyisen mausteista ja herkutella satokauden kasviksilla. Jännästi nämä ajatukset kulkevat samaa rataa syksystä toiseen :)

Mutta syystunnelmoinnin lisäksi jotain jouluistakin. Toinen viimevuotisista amarylliksistani järjesti minulle jouluisen yllätyksen ja alkoi puskea kukkavartta syyskuun loppupuolella. Nyt se on ehtinyt jo kukkaan asti ja voi että, miten tykkään siitä! Tämä on ensimmäinen amaryllis, jonka olen saanut kukkimaan uudelleen, vaikkakin on myönnettävä, että minun toiminnallani tuskin oli paljon tekemistä sen kanssa, että se nyt kukkii. Periaatteessahan sipulin olisi kai pitänyt kasvattaa kesällä lehdet ja kerätä niiden avulla lisää voimaa mukulaan ja kukkia uudelleen lepovaiheen jälkeen ehkä ensi kevättalvella. Mutta käy tämäkin :)

Minulla on myös toinen amarylliksen sipuli, jolta leikkasin lehdet pois ja "pakotin" levolle juuri tänään. Se on ollut minulla jo toissa joulusta saakka, mutta ei ole kukkinut uudelleen. Katsotaan, miten nyt käy. Se kasvatti ihan hyvät lehdet joskus viime kevään aikana ja sillä näkyi olevan vahvat juuretkin, kun kaivoin sen ylös maasta. Lehtiin iski kesän aikana ilmeisesti kuitenkin joku tauti, koska lehtien pinnalla oli jotain ihottuman näköistä. En ole kummoinen kasvitietäjä, joten en tiedä, mistä on kyse tai oliko siitä haittaa sipulille, mutta kokeilen näin tällä kertaa. Ja tilasinpa myös pari uutta amarylliksen sipulia tätä joulukautta varten :)

Sain myös kirjastosta kauden ensimmäisen jouluromaanin, "Hercule Poirot's Christmas" (suom. "Simeon Leen testamentti"), mutta lukemisen kanssa en ole päässyt vielä alkua pidemmälle. Minulla on ollut keväästä asti hyvä lukufiilis, mutta nyt lokakuussa on takunnut pahasti. Olen tehnyt tänä vuonna (taas) Helmet-lukuhaastetta, ja olin tuossa kesällä jo varma, että tänä vuonna saan sen tehtyä valmiiksi asti, mutta nyt alan olla hiukan epäileväinen :) Mutta ei se tietenkään haittaa, kiva kuitenkin, kun lukulistalle on haasteen avulla päätynyt taas kaikenlaisia kirjoja, joihin en ehkä muuten olisi tarttunut.

Tänään oli myös leivontapäivä. Leivoin näitä porkkanamuffineja, joiden ohjeen jaoin täällä blogissa pari vuotta sitten. Vähän piti soveltaa, kun ihan kaikkia aineita (kuten kaurajauhoa) ei ollut kaapissa, ja sokerin määrää halusin vähentää. Lisäksi paistoaika oli lähempänä 15 minuuttia kuin 20. Käynkin merkkailemassa nämä huomiot alkuperäiseen postaukseen, niin ovat siellä sitten muistissa vastaisuuden varalle. Mutta hyviä tuli tälläkin kertaa: ihanan pehmeitä ja nuo mausteet väkisinkin vievät ajatukset jouluun.

Tällainen syksyisten ja jouluisten juttujen kokoelma tällä kertaa. Joulu on ajatuksissa pieninä pilkahduksina: se hiipii mieleen amaryllistä katsellessa ja muffinin mausteita tuoksutellessa. Sieltä se tulee tänäkin vuonna :) Ihania syyspäiviä kaikille!

Helppo ja herkullinen omenapiirakka

Syksy on omena-aikaa. Minulla ei ikävä kyllä ole omaa omenapuuta, mutta iloitsen, kun kotimaisia omenia on myynnissä pitkälle loppuvuoteen. Omenat ovat tietysti hyviä sellaisenaan, mutta tänä syksynä olen piilottanut omppulohkot usein tähän hyvään ja helppoon omenapiirakkaan. Tykkään juuri nyt eniten tällaisista nopeista ja helpoista resepteistä, joiden takia ei tarvitse edes kaivaa vatkainta kaapista. Tämä resepti perustuu löyhästi Yhteishyvässä aikoinaan julkaistuun marjapiirakkareseptiin, joka onkin yksi lempipiirakkaresepteistäni (linkki).

Helppo ja herkullinen omenapiirakka

Taikina

• 1 muna
• 1 dl sokeria
• 1 dl rypsiöljyä
• 1 dl maustamatonta jogurttia
• 0,75 dl mantelijauhoa
• 1,25 dl vehnäjauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 tl kardemummaa

Täyte

• 2-3 omenaa
• 2 tl kanelia
• 1-2 tl sokeria

Kauramuru

• 30 g margariinia
• 3 rkl sokeria
• 3 rkl vehnäjauhoa
• 1 dl kaurahiutaleita
• 1 tl vaniljasokeria

Laita uuni lämpenemään 200°C asteeseen sopivassa välissä.

Sekoita kulhossa muna, sokeri, rypsiöljy ja maustamaton jogurtti. Sekoita toisessa kulhossa yhteen mantelijauho, vehnäjauho ja leivinjauhe. Sekoita kuivat aineet nesteen joukkoon. Sekoita lopuksi joukkoon vaniljasokeri ja kardemumma. Kumoa taikina piirakkavuokaan (minun vuokani halkaisija on 28 cm).

Pese ja lohko omenat. Levitä lohkot taikinan päälle. Ripottele päälle kanelia ja halutessasi hiukan sokeria. (Sokeria ei välttämättä tarvitse, koska sitä on taikinassa ja kauramurussa.)

Tee kauramuru sekoittamalla kauramurun ainekset yhteen. (Minä teen murun yleensä samassa kulhossa kuin taikinan ylimääräisen tiskin välttämiseksi)

Levitä kauramuru omenalohkojen päälle. Paista piirakkaa 200°C noin 25 minuuttia tai kunnes piirakka saa kauniin kullanruskean pinnan. Tarjoile hiukan jäähtyneenä vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Vastaleivotun omenapiirakan tuoksuista viikkoa kaikille!

Joulukausi alkaa

Hei vaan pitkästä aikaa joulunystävät! Täällä minä taas istun virtuaalisen joulukuuseni juurella ja pyöräytän käyntiin joulukauden 2020. Vuosi on jälleen siinä vaiheessa, että on 100 päivää jouluun, ja minulle se tarkoittaa sitä, että syksyn tunnelmointi saa alkaa ja mieleen nousevat jo jouluisetkin mietteet. Koristeet odottavat vielä laatikossaan, mutta eipä aikaakaan kun tontturivit ja kimaltavat pallot saa taas ripotella ympäri kotia.

Jouluvalmistelut ovat täällä vielä enimmäkseen ajatusasteella. Tänä vuonna haluaisin lukea enemmän jouluaiheisia kirjoja, tarkemmin jouluteemaista fiktiota. Nyt minulla on kirjastosta varauksessa Agatha Christien "Hercule Poirot's Christmas" ja haluaisin lukea myös Tolkienin "Kirjeitä joulupukilta". Jää nähtäväksi, miten jouluinen tuo Poirot lopultakaan on, mutta se sopii syksyn "teemaan" joka tapauksessa, sillä olen vähän koukuttunut Poirot-elokuviin, joita voi katsella Yle Areenasta.

Muuten en vielä oikein tiedä, millainen joulukausi tästä tulee. Joka tapauksessa joulukuusen juurella joulua odotellaan rennolla otteella tänäkin vuonna. Joulutunnelmia haeskellaan keittiöstä ja koristelaatikoista, kirjojen sivuilta ja arkisten hetkien keskeltä. Ihanaa joulun odotusta!

Hyvää joulua!

Joulunalusaika kului kuten koko vuosi 2019 on kulunut, hyvin nopeasti. Nyt on aika juhlia ja rentoutua läheisten parissa ja herkkujen äärellä. Tänä vuonna (kuten jo vuosi sitten) lähetin vain ihan muutaman perinteisen joulukortin ja suurimmalle osalle läheisistä lähetin sähköisen joulutervehdyksen. Tällä kortilla toivotan lämmintä joulumieltä myös kaikille teille täällä piipahtaneille: oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Piparkakkutalo

Joulu on jo ihan nurkan takana, kuusi yötä jouluaattoon. Valmistelut alkavat olla jo ihan hyvällä mallilla, rennolla otteella on menty tänä vuonna ja olen tehnyt vain sen, mikä on tuntunut hyvältä ja innostavalta. Piparkakkutalo oli yksi sellainen ihan mukava jouluprojekti. Viime vuonna piparitalon tekeminen jäi puolitiehen, mutta se tarkoitti sitä, että minulla oli ihan käyttämättömät kaavat tämän vuoden taloa varten. Oli mukava kun saattoi hiukan oikaista ja talon tekemiseen ei tarvinnut varata kuin kaksi iltaa: yksi osien paistamiselle ja toinen koristelulle ja kokoamiselle.

Piparkakkutaloista olen jutellut täällä blogissa jo monta kertaa, joten nyt totean vain parhaan niksini: koristeluun ja kokoamiseen kannattaa käyttää paksua pikeeriä, jonka voi halutessaan myös värjätä pastavärillä. Vuonna 2016 olen koonnut muitakin piparitalon tekemiseen liittyviä vinkkejäni ja tässäpä linkit myös vuoden 2017 piparitaloon ja viimevuotiseen halloween-taloon.

Piparkakuntuoksuisia joulunaluspäiviä kaikille!

Joulukuun alkua

Hei, miten jouluvalmistelut sujuvat? Aika lentää kuin siivillä ja nyt on jo joulukuun kuudes päivä. Välillä oli jo ihan talvistakin, lunta ja pakkasta, mutta nyt sää on muuttunut taas syksyisempään suuntaan ja lumesta ei ole tietoakaan. Onneksi jouluun on vielä yli kaksi viikkoa, joten mitä vain voi tapahtua.

Minä virittelin itselleni taas suklaakalenterin puiseen lokerikkokalenteriini. Olin aikeissa hankkia myös jonkin nätin kuvakalenterin, mutta lopulta en onnistunut löytämään sopivaa niistä muutamasta kaupasta, joissa jaksoin poiketa. Ei se mitään, ehkä ensi vuonna.

Amaryllikseni ovat jo täydessä kukassa. Ne näyttävät ihanilta ja tuo amaryllis, joka kukkii vasta yhdellä kukkavarrella, on alkanut kasvattaa toista vartta lehtiensä suojassa. Toiveissa siis on, että saan nauttia kukkaloistosta vielä pitkään. Toinen amaryllis kasvatti heti kolme vartta, jotka kaikki sojottavat vähän kuka minnekin, mutta kauniilta ja somasti erilaiselta näyttää sekin.

Olen jatkanut myös jouluelokuvien katselemista ja nyt katseltuna on The Christmas Chronicles ja Klaus. Molemmat olivat vauhdikkaita ja etenkin ensiksi mainitussa oli aika kivasti jouluista tunnelmaa. Vielä tämän vuoden katselulistalla on Skipataan joulu (Christmas with the Kranks) ja ehkä myös The Muppet Christmas Carol. Tämän joulun lempparimusiikkia on ollut Sian joulualbumi vuodelta 2017 Everyday is Christmas ja sieltä erityisesti kappale Snowman. Toinen joululevy, jota olen kuunnellut, on Ana Gasteyerin albumi Sugar & booze, jossa on humoristinen, vintagehenkinen ja hyvin amerikkalainen tunnelma (en oikein osaa kuvailla tämän paremmin :). Ne kaikkein perinteisimmät joululaulut eivät vielä ole vetäneet puoleensa, mutta niidenkin aika tulee vielä varmasti.

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa sitten vielä kaikille! Palataan taas jouluisiin tunnelmiin, kunhan ehditään!

Pikkuisen joulua

Marraskuu on täällä, loskakeleineen ja vesisateineen. Perjantaina meillä satoi lunta ja hetken näytti jo talvelta. Eilen lumisade oli kuitenkin vaihtunut sumuksi, vesisateeksi ja loskaksi ja nyt loskakin on sulanut pois. Vesisade ropisee ulkona, mutta onneksi sisällä on lämmintä ja mieltä lämmittävät jouluiset puuhat.

Eilen kaivelin ensimmäiset joulukoristeet esiin: vähän valoja ja yksi pähkinänsärkijöistäni. Pikkujoulukuusi pääsi esille tänä vuonna erityisen aikaisin, koska nappasin sen mukaan mökiltä jo viikko sitten. Otin näitä pieniä kuusentaimia tänä vuonna useammankin, joten jos haluan, voin laittaa niitä esille vielä lisääkin.

Eilen katselin myös vuoden ensimmäisen jouluelokuvan: Rakkautta vain (Love Actually), joka on ollut katselulistallani jo useamman vuoden. Oikeastaan aika erikoista, että en ole tuota elokuvaa koskaan nähnyt, koska se on jo vuodelta 2003 ja tulee kaiketi telkkaristakin melkein joka vuosi. Elokuvan kanssa nautiskelin vuoden ensimmäisen glögilasillisen ja kyllähän se taas pitkän ajan jälkeen maistui. Seuraavana katselujonossa on The Christmas Chronicles.

Joulukukkaprojekti etenee myös hyvin ja omalla painollaan. Yksi sipuleista on kasvattanut jo kelpo kukkavarren ja toinen seuraa perässä omalla varrellaan. Kolmas uusista sipuleistani on kasvattanut vasta pienet lehdentyngät, joten sen kukkimista saan vielä odotella luultavasti pitkäänkin. Ihan hyvältä kuitenkin vaikuttaa ja hauskaa, että kukintaa riittänee tänä vuonna sekä joulunalusajalle että jouluksikin.

Tunnelmallista sunnuntaita!